KIRJANJULKISTAMISET

Pauliina Vanhatalo: Korvaamaton (Tammi, 2012)

Pauliina Vanhatalon romaani Korvaamaton

Korvaamaton, Tammi 2012  

Jos kaikella on hinta, millään ei ole arvoa.

Miksi kokenut tuomari hakee pikkukaupungin käräjäoikeuden äitiyslomasijaisuutta? Aamu, avomiehensä ja tämän lapset taakseen jättänyt nainen, ei aio tehdä tunnustuksia työtovereilleen. Työ on paras lääke, hän ajattelee ja alkaa selvittää pöydälle kertyneitä oikeustapauksia. 

Aamu uppoutuu tavallisten ihmisten kohtaloihin oikeuskoneiston rattaissa, mutta työtä häiritsevät vaikeat kysymykset. Oikeussalin tapahtumat muuttuvat Aamun mielessä julmaksi peliksi. Liian selvästi paljastuu, että tuomio määrää perustelut, eikä toisin päin. Aamu ei aio päästää itseään niin helpolla. Lopulta tulee romahdus, joka joko kaataa tai pakottaa takaisin elämään. 

Pauliina Vanhatalon romaani leikkaa terävästi toisiinsa lainkäytön sudenkuopat, uusperheen arjen kipukohdat ja äidiksi kasvamisen vaikeuden. Romaani koskettaa mutta ei masenna. Jokaisessa on rakkautta.

Kirjanjulkistamistilasuus pe 27.1.2012 klo 20.15 Kemin kulttuurikeskuksen isossa auditoriossa.  

Lue katkelma romaanista Korvaamaton

 

Leena Välikangas: Profiloimaton (Nordbooks, Kirjalabyrintti 2012)

Leena Välikangas:Profiloimaton

   Profiloimaton, Nordbooks, 2012.

Yksi kaipaa äksöniä. Toinen hakee kiksejä. Kolmas haluaa syntyä uudelleen. Neljäs tahtoo kostaa. Viides on porukan aivot, joka ei tunne eikä kunniota mitään.

"Toi porukka, jonka mä sain kasaan, oli aivan optimaalinen suunnitelmalle. Se oli kuin olisi pelannu hyvää tietsikkäpeliä ja selvittäny tason toisensa jälkeen. Ne toimi just niin tyhmästi kuin mä oletinkin. Kaikkee ei kuitenkaan voi laskee, kun ihmismieli on kyseessä. Sitä on niin vaikee hallita, vaikka sulla on kaikki keinot, viisaus ja tieto."

 Viisikko kohtaa irkissä ja pian on helvetti käynnissä. Estääkseen tapahtumat nettipoliisi on mahdottoman tehtävän edessä. Se on kuin etsisi pientä metallilaatikkoa kilometrien pituiselta rantahietikolta.

 Hurja lähikuva nuorista ja heidän maailmastaan, sellaisena kuin he itse sen kertoisivat. Tarina tarjoaa inhimillisen nälökulman myös nuoren poliisiin arkeen huolineen ja unelmineen. Tässä asetelmassa ei ole vihollisia, on vain häviäjiä, jotka kaikki huutavat apua - ja varoituksen yhteiskunnalle.

Runot: Johanna Suihkonen

Kannen suunnittelu: Heinituuli Välikangas

www.nordbooks.net

Lue katkelma teoksesta Profiloimaton  

 text in English   Kirjanjulkistamistilaisuus Pohjois-Suomen kirjailijapäivillä to 26.1.2012 klo 17-18 Kemin kulttuurikeskuksessa, kirjaston tiloissa.    

 

 

  

 

 

 

 

Paula Vartiainen: Taftihame (Finskan 2011)

Paula Vartiaisen romaani Taftihame

 

Taftihame, Finskan 2011

Taftihame on ruotsinsuomalaisen kirjailijan Paula Vartiaisen esikoisteos. Taftihame on saanut Kaisa Vilhuinen-palkinnon, joka myönnetään kahden vuoden välein Ruotsissa suomenkielellä kirjoittavalle ruotsinsuomalaiselle. Paula Vartiainen on ensimmäinen naispuolinen palkinnon saaja. 

"Taftihame-kirjan kielellinen moninaisuus on todella vaikuttava. Romaanin kokonaiskuva on loppuun asti huoliteltua kirjoittamista, joka sana on tarkkaan punnittu. -- Taftihame on rehellinen kirja. Sen kerronta on rehellistä ja avointa eikä siinä ruokittu menneisyyttä pahalla mielellä vaan se on positiivinen ja antoisa. Siinä kerrotaan monista vakavista asioista, mutta ne tulevat pehmeästi ja kauniisti esiin." (Palkinnon saajan valinnut runoilija Heikki Kotka)

Taftihame on 1950-1960-lukijen Torniolaaksoon sijoittuva kaunis ja karhea kuvaus eräästä lapsuudesta pienen tytön silmin nähtynä. Kirjan teemoja ovat rajan läheisyys, kielet, vieraus ja lapsen avartuva tietoisuus ympäristöstään. Kirja on samanaikaisesti ajan ja yksilön kuva arjen kautta. Taftihame on monikielinen kirja, siinä puhutaan niin suomea kuin meänkieltä, mutta myös lasten omia salaisia kieliä. Suorasanaista kerrontaa täplittävät runot ja lorut. Kielen lisäksi tärkeitä elementtejä ovat yhteiskunta, luonto, elinympäristö ja lasta ympäröivät ihmiset.

Kirjanjulkistamistilaisuus torstaina 26.1.2012 kello 18 Kemin kulttuurikeskuksessa kirjaston lehtisalissa  

 

Osmo Pekonen & Johan Sten (toim): LAPIN TUHAT TARINAA.

ANTO LEIKOLAN JUHLAKIRJA. MÄNTYKUSTANNUS 2012

Lapin tuhat tarinaa

LAPIN TUHAT TARINAA

Anto Leikolan juhlakirja  

Osmo Pekonen & Johan Sten (toim)

 

Copyright

Osmo Pekonen, Johan Sten ja Mäntykustannus Oy

Sivunvalmistus

Lapine Oy

Kustantaja

Mäntykustannus Oy

Posiontie 1, 97700 Ranua

www.mantykustannus.fi

 

ISBN 978-952-5712-72-8

 

Bookwell Oy

Porvoo 2012 

 

Maria Peura: Antaumuksella keskeneräinen (Teos 2012)

Graafinen suunnittelu: Camilla Pentti

Antaumuksella keskeneräinen, Teos 2012

 

Ohittamaton teos kaikille kirjoittamisesta ja uskaltamisesta  haaveileville.

 

 Antaumuksella keskeneräinen sai alkunsa, kun Maria Peura osallistui Teatterikorkeakoulussa kurssille, jonka tarkoituksena oli tutkia sitä mikä estää kirjoittamisen. Itsesensuurin kohtaaminen alkoi tuottaa monenlaista materiaalia. Mistä häpeässä, syyllisyydessä ja itsen kohtaamisen pelossa on kysymys? Onko pelko jopa hyvä opas? Mitä enemmän pelottaa, sitä varmemmin voi tietää katsovansa kohti jotakin joka on totta. Entä miten rohjeta ja pystyä kirjoittamaan kohtaamansa sanoiksi?

Kirja on tarkoitettu kaikille niille jotka halajavat uskaltaa kirjoittaa, kaikille niille jotka kamppailevat taiteenteossa totuudellisuuden kanssa. Ja kaikille niille, kamppailevat oman epätäydellisyytensä kanssa yrittäessään luoda jotakin joka ei sitä olisi.

Katkelma teoksesta:

Lukeminen on sisäänhengittämistä, kirjoittaminen uloshengittämistä.
Mykkyys.
Kirjoittaminen on kädenojennus. Se on avunhuuto. Se on tapa taistella, tapa etsiä huomiota. Tapa miellyttää. Kirjoittaminen on sisäistä vinkunaa, järjestyksen etsimistä tunteiden kaaoksessa. Kirjoittaminen on kuuntelemista. Maailman hahmottamista. Maailmojen hahmottamista. Kirjoittaminen on sillan rakentamista.

Mutta kun tarina on valmis, moneen kertaan kirjoitettu, hiottu, viimeistelty, minä en halua puhua siitä enää mitään. Kaikki on sanottu, pohdittu. Olen avannut keskustelun, ottanut siihen osaa, ja keskustelu on käyty loppuun, on tehty tarvittavat johtopäätökset, menty tunnemyrskyjen läpi, säilytty hengissä. On koettu seesteinen tila myrskyn jälkeen, jo vähän muisteltu koettua.

-Antaumuksella keskeneräinen, Maria Peura

Kirjanjulkistamistilaisuus Pohjois-Suomen kirjailijapäivillä la 28.1.2012 klo 17.15 -17.45 Kemin kulttuurikeskuksen isossa auditoriossa.

 

Tuula Eskola: Lehtimetsä (Kesuura 2012)

Kansikuva:Keijo Nevaranta, Fuuga

Lehtimetsä , Kesuura 2012

 

"Kirjan syntymistä kuvaa ajatus, että poimin runot kuin lehdet puusta koriini. Eilinen hämärä kirkastui. Se kertoi elinvoimaisesta pohjasta, joista kaikki aikoinaan sai alkunsa. Sielussa syvien alkujuurien käsitykset opettivat kulkemaan yhdessä eteenpäin. Kuvat näyttivät tietä. "

                                      Tuula Eskola

 

Tuula Eskola  on syntynyt ja asuu Kemissä. Hän on koulutukseltaan sosiaaliohjaaja. Tuula Eskolan eskoisteos oli nimeltään Valon kiertotie (Kesuura 2004). Toinen runokokoelma Kuu joutsenen viivalla ilmestyi viisi vuotta myöhemmin (Kesuura 2009). Valtion kirjallisuustoimikunta valitsi tämän kokoelman laatutuettaviin kirjoihin. Pohjois-Suomen kirjailijapäivien aikana Kemissä julkistettava kolmas runokokoelma on nimeltään Lehtimetsä (Kesuura 2012).

Lehtimetsä on tavallaan kahden aiemman kirjan synteesi, jossa yhdistyvät sisäinen ja ulkoinen tunnemaailma, värit ja sydänlämpö. Runot ovat tajunnanvirtaa. Niissä käsitellään yksilön ja yhteiskunnan välisiä ristiriitoja, mutta myös yksilöiden välisiä suhteita ja tunteita, toteaa Tuula Eskola.

Kirjanjulkistamistilaisuus pe 27.1.2012 Kemin kulttuurikeskuksessa.   

 

Virpi Summa: Päivänkaaressa hopeaa (Atrain kustannus, 2012)

Kirjan kansi ja kuvitus: taiteilija Eila Leminaho

                                       

 

                                                                                                      Elämän purjeet

                                                                                                      saimme syntyessämme

PÄIVÄNKAARESSA HOPEAA                                                             vaan niiden solmut                                                                       

                                                                                                       täytyy itse sitoa

                                                                                                           usein haavaisin sormin

 

Vanhetessaan katselee usein taaksepäin ja miettii solmujaan, joista monet ovat jo kovasti ohentuneet tuulisessa menossa.

Aikaisemmassa runokokoelmassani joku piti runojani liian kuvailevina ja siksi aloin kokeilla runoa tankamuodossa ja huomasin viihtyväni tässä kirjoitustyylissä.

Luonto selkiytyy syksyn tullen ja niinhän käy ihmisellekin vanhetessaan. Ajattelen esimerkiksi suuria taiteilijoita kuten Helena Scerhfbeckiä  tai Eeva Kilpeä, joiden työt vain yksinkertaistuivat vanhuudessa. Turha on karissut pois.

Lapsuusajan ja varhaisnuoruuteni sain viettää Saimaan rannoilla, sitten avioliiton kautta tulin tutuksi koskisten jokimaisemien kanssa ja nyt kiertelen pohjoista merenrantaa. Ehkä se onkin oikea järjestys. Aavan meren näkeminen rauhoittaa ja luo turvallisuutta. Sen takaa aurinko nousee ja laskee.

Olen surullinen ihmisten luonnolle aiheuttamasta sorrosta. Runoissa samaistan usein itseni eläimiin tai puihin.

 

             Katson taakseni

                         aina liki toisiaan

                         elämän sillat

            tumman kaaren takana

            nousee heleä vana

 

Kirjanjulkistamistilaisuus pe 27.1.2012 Kemin kulttuurikeskuksen isossa auditoriossa.